Runsastunut vesikasvillisuus heikentää monien järvien hyöty- ja virkistyskäyttöä. Luonnontilaisen matalan järven umpeenkasvu voi olla myös luonnollinen, hitaasti etenevä prosessi. Ihmistoiminnan vaikutus rehevöitymisen ja kiintoaineksen kerääntymisen vauhdittajana on monen matalan järven ongelma.
Tuusniemellä sijaitseva Naavanen on keskikokoinen, tyypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on luokiteltu hyväksi vuonna 2019. Viime vuosina järven tila on kuitenkin heikentynyt. Järven suhteellisen iso valuma-alue ja mataluus aiheuttavat veden lyhyen viipymän. Järven ongelmiksi ovat muodostuneet rehevöitymisestä johtuvat sinileväkukinnot sekä voimakkaat vedenkorkeuden muutokset. Lisäksi paikallisia huolettaa järven kasvillisuuden lisääntyminen – matalan järven pelätään kasvavan osittain umpeen.
Naavasen eteläiset rannat ovat rehevöityneet ja matalat lahdet kasvavat ulpukkaa. Lisäksi järveen päätyy paikoin huomattavia määriä kiintoainesta. Kuva SKVSY.
Järven umpeenkasvu on luonnollinen prosessi
Joidenkin järvien luontainen kehitysprosessi sisältää umpeenkasvun osana luonnonkiertoa. Tämä tapahtuu, kun järven rannoille ja pohjalle kertyy ajan myötä orgaanista materiaalia ja sedimenttiä, kuten kuollutta eliöstöä, kasveja, lehtiä, puita ja lietettä. Luonnollinen umpeenkasvu voi lopulta muuttaa järven vesialueet rämeiköksi tai suoksi. Tämä prosessi voi kestää vuosisatoja tai jopa vuosituhansia, ja se on osa järven luonnollista ekosysteemien kehitystä ja muutosta.
Ihmistoiminta voi kuitenkin nopeuttaa luonnollista prosessia. Ihmisvaikutteista umpeenkasvua voidaan estää useilla toimenpiteillä, kuten niittämällä, vedenpintaa nostamalla tai ruoppaamalla. Erityisesti ennalta ehkäisevänä toimena tärkein on rehevöitymisen estäminen hallitsemalla ravinnekuormitusta. Ulkoista kuormitusta voidaan hallita muun muassa kosteikoilla.
”Oikein mitoitettu ja monimuotoinen kosteikko hidastaa valuma-alueelta tulevan veden virtausta ja lisää viipymää, mikä mahdollistaa kiintoaineksen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden pidättymisen. Kosteikkokasvillisuus ja mikrobitoiminta sitoo myös liukoisessa muodossa olevia ravinteita”, sanoo Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistyksen hankepäällikkö Tiina Osmala.
Osmalan mukaan oikeille alueille sijoitetuilla kosteikoilla voidaan hillitä ulkoista kuormitusta. Hänen mukaansa kosteikkosuunnittelussa olisi lisäksi tärkeää kiinnittää yhä enemmän huomiota monimuotoisuuteen ja muihin biologisiin näkökulmiin.
Naavasella vesikasvillisuus runsastuu
Naavasella paikalliset ja loma-asukkaat ovat kokeneet ongelmallisiksi runsaat sinilevien massaesiintymiset, veden limoittumisen ja vesikasvillisuuden runsastumisen erityisesti järven eteläpäässä. Järven kunnostushankkeen toteuttajana toimii Tuusjärvi-Hiidenlahti kyläyhdistys ry:n perustama Naavasen kunnostustoimikunta.
”Sinilevä ilmestyi tänä vuonna kesäkuun puolivälissä, mutta edellisenä vuonna sinilevää havaittiin jo toukokuussa. Järven hyöty- ja virkistyskäyttö on sen vuoksi ollut viime vuosina vähäistä. Tänä kesänä kunnostushankkeessa toteutetaan koekalastus ja kartoitetaan niittojen toteutusalueita. Kosteikkosuunnittelu on hankkeessa keskeistä ja odotuksen sen osalta ovat korkeat”, kertoo kunnostustoimikunnan puheenjohtaja Heikki Telivuo.
Vesiensuojeluyhdistys on toteuttanut vedenlaadun lisäselvityksiä Naavasen alueella kevään ja kesän 2023 aikana. Selvitysten perusteella merkittävä osa Naavasen ulkoisesta ravinnekuormituksesta sekä orgaanisen aineksen kuormituksesta muodostuu Simpukkapuron osavaluma-alueella.
”Valuma-aluetoimenpiteiden suunnittelu ja toteutus tulisi kohdistaa erityisesti tälle alueelle”, Osmala kertoo. Sen sijaan vähäravinteisemman Suurijoen veden mukana järveen kulkeutuu runsaasti kiintoainesta. Osmalan mukaan Suurijoen kiintoainekuormitusta on mahdollista vähentää kunnostamalla joen varrella oleva kosteikkoalue.
Kunnostushankkeiden edistäminen vaatii aktiivisia ja sitoutuneita toimijoita
Kunnostuksen toteuttamisen näkökulmasta keskeisiä toimijoita ovat valuma-alueen osakaskunnat, jotka Naavasella ovat antaneet suostumuksen hankesuunnitelman mukaisten töiden tekemiseen omistamillaan vesialueilla sekä sitoutuneet osallistumaan osakaskuntien omalla panostuksella hankkeen toteutukseen.
Kunnostushankkeen toteutuksessa erilaisten tarpeiden ja toiveiden yhdistäminen vaatii monenlaisissa tilanteissa luovimista. Telivuo sanoo ymmärtävänsä esimerkiksi maanviljelijöiden tuskaa tänä päivänä.
”Näitä asioita ei voi katsoa yhdestä suunnasta. Olen sanonut, että tavoitteena on saada järven tilaa parannettua. Meidän ei tarvitse mennä kaulakkain, riittää että mennään käsi kädessä tai edes samaan suuntaan”, Telivuo tiivistää ja uskoo, että käymällä keskusteluja asioita voidaan edistää riippumatta eriävistä näkökulmista.
Naavasen kunnostushankkeeseen on haettu ja saatu ympäristöministeriön rahoitusta Pohjois-Savon ELY-keskukselta. Tuettu osuus on 50% kustannusarviosta ja loppu koostuu hankkeen omasta rahoituksesta sekä talkootyöstä. Tuusniemen kunta osallistuu hankkeen omarahoitus osuuteen.
”Naavasen tapauksessa on hyvä, että paikallinen kyläyhdistys on aktivoitunut ajoissa ja perustanut hanketta vetävän kunnostustoimikunnan. Naavasen heikentyvästi tilasta ei vähäisten seurantatietojen vuoksi ole ollut viranomaisille kattavaa tietoa ja tällöin paikallisten vesistönkäyttäjien havainnot ovatkin ensiarvoisen tärkeitä”, arvioi ELY-keskuksen johtava vesienhoidon asiantuntija Veli-Matti Vallinkoski.
Tässä juttusarjassa esitellään Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry:n yhteistyön kautta toteutukseen edenneitä vesistökunnostushankkeita. Yhteistyömalli tarjoaa hanketoimijoille apua muun muassa hankkeiden käynnistämiseen, toimenpiteiden valintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyvissä asioissa. Yhteistyö mahdollistaa nykyistä tehokkaamman kunnostustarpeen selvittelyn ja kehittämisen hankkeeksi. Hanketoimijoille apu on maksutonta, sillä edistämistyö on rahoitettu ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmasta.
