Rautalammen Sääksjärvi 2024. Kuva: Tiina Kontio / SKVSY.
Sääksjärvi on Rautalammin kunnassa sijaitseva keskikoinen, tyypiltään matala vähähumuksinen järvi. Sääksjärven ekologinen tila on heikentynyt hyvästä tyydyttäväksi muun muassa rehevöitymisen ja alusveden happiongelmien takia. Sääksjärven tilan parantaminen on tärkeää, sillä se kuuluu Rautalammin reittiin, joka on yksi Suomen arvokkaimmista reittivesistä.
Sääksjärven valuma-alue on kooltaan yhdeksän neliökilometriä, josta metsää on yli puolet ja maatalousalueita 22 prosenttia. Valuma-alueelta tulevalla ulkoisella kuormituksella on todettu olevan merkittävä negatiivinen vaikutus Sääksjärven tilaan.
Ulkoisen kuormituksen määrää ja alueellista jakautumista arvioitiin Sääksjärven kunnostushankkeessa vuonna 2023 uomanäytteenotoilla ja maastokatselmuksilla. Sääksjärven kuormitusarvioinnissa esiin nousi neljä painopistealuetta.
”Painopistealueilla muodostuu merkittävin osa Sääksjärven ulkoisesta kuormituksesta. Toisin päin ajateltuna juuri näillä alueilla toteutettavilla vesiensuojelutoimilla on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa järven tilaan”, toteaa Sääksjärven valuma-aluesuunnitelman laatinut hankepäällikkö, biologi Tiina Kontio SKVSY:stä.
Vesiensuojelu alkaa valuma-alueilta
Valuma-aluesuunnittelussa tarkastellaan veden laatuun ja määrään liittyviä tarpeita ja haasteita koko valuma-alueella. Valuma-aluesuunnitelma on työkalu, joka antaa eväitä vesien hallintaan eri puolilla valuma-aluetta niin, että kaikki hyötyvät.
”Sääksjärven valuma-alueella keskeistä on kuormituksen synnyn ennaltaehkäisy maa- ja metsätalouden toimenpiteillä, tulvahuippujen aikaisella virtaamanhallinnalla ja eroosion hillinnällä. Ennaltaehkäisyn tueksi voidaan toteuttaa kuormitusta pidättäviä vesiensuojelurakenteita, kuten kosteikkoja.”
Sääksjärvellä merkittävin osuus ulkoisesta fosforikuormituksesta on peräisin maataloudesta. Peltoviljelystä aiheutuvan ravinnekuormituksen suuruuteen vaikuttavat mm. pellon ominaisuudet, viljelytekniikat ja lannoitus.
”Peltoviljelyn toimenpiteistä hyötyvät sekä viljelijä että vesistö, sillä toimenpiteillä lisätään ravinteiden pidättymistä peltoon ja sitoutumista viljeltyyn kasvustoon”, Kontio huomauttaa.
Sääksjärven valuma-alueen metsistä suuri osa sijaitsee ojitetuilla turvemailla. Ojitus heikentää alueen veden varastointikykyä ja lisää valumavesien virtausnopeuksia. Sen vuoksi ojitetuilla turvemailla olisi suositeltavaa harkita veden pidätyskyvyn lisäämistä ja mahdollisia soiden ennallistamistoimia.
Kontion mukaan metsä- ja suo-ojien kunnostusta tulisi välttää ja välttämättömissä kunnostuksissa ojasyvyydet olisi pidettävä maltillisina.
”Umpeenkasvaneetkin vanhat ojat voivat ylläpitää veden poistumista riittävällä tasolla. Kunnostusojitustarvetta voidaan myös vähentää välttämällä avohakkuita ja siirtymällä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, jolloin puuston haihdutus pitää vedenpinnan sopivalla tasolla.”
Kaikkea kuormitusta ei pystytä ehkäisemään niiden syntysijoilla. Sen vuoksi ravinne- ja kiintoainekuormitusta pidättävät vesiensuojelurakenteet toimivat ehkäisyn tukena. Sääksjärvellä vesiensuojelurakenteita suositellaan toteutettavan erityisesti ulkoisen kuormituksen painopistealueilla, mutta niillä on hyötyjä myös muilla alueilla.
”Painopistealueille toteutetuilla rakenteilla, kuten kosteikoilla, on Sääksjärven ulkoisen kuormituksen vähentämisessä suhteellisesti merkittävämpi vaikutus. Vesistökuormituksen vähentämisen lisäksi rakenteet lisäävät luonnon monimuotoisuutta, mikä on tärkeää koko valuma-alueella”, Kontio summaa.
