Tieto ja tarve kohtasivat Lamperilan Hakolammella, kun lammen tilasta huolestuneet paikalliset ja innostunut asiantuntija kohtasivat. Jo vuosia aikaisemmin syntynyt ajatus kosteikkolauttojen soveltamisesta Suomen olosuhteisiin sai tuulta purjeisiin ja onnistunut kokeilu on johtamassa laajempaan hankkeeseen.
Hakolammen kelluvat kosteikot. Kuva: Pasi Korhonen
Lamperilassa Hakolammen rannalla asuva Hannu Ollikainen on seurannut lammen tilaa 1970-luvulta lähtien, kun lukion biologian kenttätyönä syntyi silloisen Savon Vesiensuojeluyhdistyksen tuella ensimmäinen kuvaus lammen ekosysteemin piirteistä ja tilasta. “Viime vuosina lammen vesi on ollut ollut ajoittain leväpuuroa, eikä lammessa ole tällöin voinut edes uida. Vesi on myös huomattavasti aikaisempaa tummempaa”, Ollikainen toteaa.
Ollikainen toi huolensa esiin Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistykselle, minkä jälkeen lammen nykytilaa alettiin selvittämään. Ollikainen tilasi lammelle vesinäytteenoton ja tulosten perusteella selvisi, että lammen vesi on hyvin rehevää ja lammessa on sisäistä kuormitusta.
Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen hankepäällikkö Tiina Kontio arvio lammen tilan nopean heikkenemisen liittyvän muun muassa lammen runsaan uposkasvillisuuden vähenemiseen veden tummumisen myötä.
”Kun uposkasvit vähenevät, lammen ekologinen tasapaino voi muuttua oleellisesti. Kilpailu ravinteista vähenee ja ravinteet jäävät pääasiassa levien käyttöön”, Kontio kertoo.
Kontio on ollut kiinnostunut vesistöjen ekologisen tasapainon tutkimisesta biologian kandiopinnoistaan saakka ja Hakolammen tilanteessa vesistön kunnon heikkeneminen oli osaltaan selkeästi yhdistettävissä ekologisen tasapainon muuntumiseen. Tästä syystä Hakolampi osoittautui oivaksi demokohteeksi Kontion vapaa-ajan projektiin, jossa tarkasteltiin kelluvien kosteikkolauttojen mahdollisuuksia ekologisen tasapainon keinotekoisessa säätelyssä.
Kelluvat kosteikkolautat käyttöön kesäkuun lopulla
Kontio kertoi Hakolammen ranta-asukkaille kosteikkolauttojen toimintaperiaatteesta ja ohjeisti lauttojen rakentamiseen alkukesällä 2024. Hakolammen asukkaat innostuivat ideasta ja lautat saatiin vesille jo kesäkuun lopussa. Lampiprojektin myötä syntynyt yhteistyö on hyödyttänyt molempia osapuolia.
”Minä sain oivan demokohteen projektiini ja ranta-asukkaat saivat mahdollisuuden parantaa lammen tilaa”, Kontio iloitsee.
Ranta-asukkaat rakensivat lautat itse talkootöinä. Lauttojen rakennuspuuhissa sadevesiputket osoittautuivat parhaaksi ponttonimateriaaliksi. Ollikaisen mukaan yhden lautan rakentamiseen meni noin kolme henkilötyötuntia. Kokeilussa suurimmiksi haasteiksi osoittautuivat lautan rakenteeseen kuuluvan ruokopatjan ainesten kerääminen ja valmiiden lauttojen ankkurointi mutapohjaiseen lampeen.
Lautat ovat olleet vedessä kesä-heinäkuun vaihteesta saakka, eikä Hakolammen vesi ole mennyt viime kesien kaltaiseksi leväpuuroksi vielä kertaakaan. Hakolammen ranta-asukkaiden tavoitteena on, että ensi kesäksi lauttoja tehtäisiin vielä enemmän.
Huolimatta siitä, että lauttojen pinta-alan suhde lammen pinta-alaan jäi tänä vuonna melko vähäiseksi, on lampi pysynyt paremmassa kunnossa.
”En uskalla kovin suoria johtopäätöksiä lauttojen toimivuudesta tämän yksittäisen kokeen perusteella sanoa, koska tämä voi johtua täysin sattumastakin. Toisaalta tänä vuonna edellytykset voimakkaille sinileväkukinnoille ovat olosuhteiden puolesta olleet erittäin otolliset. On siis mahdollista, että lautat ovat todella auttaneet Hakolammen tilaa”, Kontio arvioi.
Lauttojen laskemista veteen traktorilla. Kuva: Hannu Ollikainen.
Kasvilauttamenetelmä vaatii tarkempaa tutkimusta
Hakolammen projektin positiivisten tulosten perusteella Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys on päättänyt hakea rahoitusta kasvilauttamenetelmän tarkempaan tutkimiseen Suomen olosuhteissa.
”Maailmalla menetelmä on melko laajaltikin käytössä ja tulokset ovat olleet pääasiassa hyviä. Mikäli tutkimusrahoitus saadaan, tulemme kehittämään menetelmää sopivaksi juuri Suomen olosuhteisiin”, Kontio toteaa. Lisäksi tullaan arvioimaan lauttojen vaikuttavuutta rehevyyshaittojen vähentämisessä sekä monimuotoisuuden edistämisessä.
Kelluvien kosteikkolauttojen tarkoitus on keinotekoisesti lisätä kilpailua vesipatsaan liukoisista ravinteista siten, että lisätään kasvillisuuden ja mikro-organismien elintilaa mahdollisimman paljon. Kun kasvien ja mikro-organismien määrä, ja siten niiden ravinteidenkäyttö lisääntyy, levien käyttöön jäävien ravinteiden määrä ja sitä myötä leväbiomassa vähenevät. Samalla kasvien juuret ja lauttojen rakenteet tarjoavat suojapaikkoja kasviplanktonia syöville eläinplanktoneille, minkä pitäisi myös näkyä levämäärän vähenemisenä. Periaatteessa menetelmässä pyritään vaikuttamaan juuri vesistössä vallitsevaan ekologiseen tasapainoon.
Rehevyyshaittojen vähentämisen lisäksi lautoilla oletetaan olevan monimuotoisuutta lisäävä vaikutus. Maailmalla kosteikkolauttojen on havaittu olevan mieluisa elinympäristö muun muassa useille lintulajeille ja selkärangattomille.
”Uskon, että Suomen olosuhteissa lautat ovat mieluinen pesimispaikka esimerkiksi monille uhanalaisille ja taantuville vesilintulajeille”, Kontio sanoo. Tutkimuksen yhtenä tärkeänä teemana onkin tutkia lauttojen vaikutusta tutkimusvesistöjen monimuotoisuuteen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan arvioida, olisiko lauttoja mahdollista hyödyntää myös suurempien vesistöjen kunnostuksessa.
Kelluva kosteikko puuhun kiinnitettynä. Kuva: Hannu Ollikainen.
Pienet lammet jäävät monesti tuen ulkopuolelle
Pienten lampien kunnostuksiin ei useinkaan saa valtion harkinnanvaraisia avustuksia, sillä mahdollisen kunnostuksen kautta syntyvä hyöty jää rajalliseksi.
”Harkinnanvaraiset avustukset suunnataan pääasiassa laajoihin valuma-aluekunnostuskokonaisuuksiin sekä hyvää huonommassa ekologisessa tilassa oleviin vesistöihin, joille on vesienhoidon toimenpideohjelmassa asetettu toimenpidetavoitteita”, kertoo Pohjois-Savon Ely-keskuksen vesienhoidon asiantuntija Sanna Katajamäki.
Näin kävi myös Hakolammella, jolloin Kontio lähti avustamaan ranta-asukkaita vapaa-ajan projektinaan. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistykseen tulee jatkuvasti yhteydenottoja pienistä lampikohteista, joiden kunnostustoimia on rahoituksen saamisen kannalta hankalampaa lähteä viemään eteenpäin.
”Jospa kasvilauttamenetelmästä saataisiin kehitettyä niin kustannustehokas menetelmä, että lampien ranta-asukkaat voisivat itsenäisesti viedä kunnostuksia eteenpäin omalla rahoituksellaan.” Kontio toivoo.
Lauttojen rakennusainekset löytyvät pääasiassa luonnosta, minkä takia kustannuksia syntyy lähinnä ponttoneista, verkosta ja ankkurinaruista. Rakennusmateriaaleihin kuuluu muun muassa järviruoko, jota saadaan kätevästi ruovikoiden niitoista.
”Jos saamme tutkimushankkeelle rahoituksen, yhtenä tavoitteena olisi toteuttaa verkkosivuillemme selkeä ohjeistus lauttojen rakentamiseen. Ohjeiden avulla kuka tahansa voi rakentaa lauttoja rantaansa.” Kontio toteaa.
Lisätietoja: hankepäällikkö Tiina Kontio, 050 306 2595, tiina.kontio@skvsy.fi.
