Hoitokalastussaaliiden hyötykäyttöä on edistetty jo vuosikymmeniä. Ihmisravinnoksi sopivan kalan saattaminen ruokapöytään vaatii kuitenkin hyvää suunnittelua ja joustavaa yhteistyötä eri tahojen kesken.
Virtasalmi-Joroinen Kalatalousalueen toiminnanjohtaja Risto Salko on juuri palannut rantaan ammattikalastaja Ville Pesosen kanssa yhdeltä Joroisselän hoitokalastuksen kokemiskerralta.
”Jäi saalis vähän niukaksi tänään, kun tuuli nousi, emmekä voineet kokea kaikkia rysiä”, Salko kertoo hyväntuulisena. Kaiken kaikkiaan kevään hoitokalastus on edennyt hänen mukaansa hyvin.
Yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ja Pohjois-Savon ELY-keskus laativat vuonna 2022 Joroisten vesille laajemman suunnitelman siitä, millaisia kunnostustoimia niissä pitäisi tehdä. Joroisselän ongelma on särkikalavaltaisuudesta ja fosforikuormituksesta johtuva rehevöityminen. Yksi suunnitelman monista toimenpiteistä on Joroisselän hoitokalastus, jota vesistössä on tehty aikaisemminkin. Uutena hoitokalastuksen elementtinä toteutuksesta vastaavat talkoolaiset miettivät, miten saalis saataisiin hyödynnettyä kaikista viisaimmin.
Joroisselältä hoitokalastuksen saalista elintarviketeollisuuteen
Aiemmin Joroisselän hoitokalastussaalis hyödynnettiin turkistarhan rehuna. Nyt rimaa haluttiin korottaa, sillä särkikalaa voi jalostaa esimerkiksi säilykkeeksi. Mukana kalatalousalueen kokouksessa ollut Pesonen alkoi miettiä vaihtoehtoja. Hän tunsi ennestään Hirvensalmella toimivan jalostajan, jonka kanssa yhteistyötä lähdettiin kokeilemaan.
”Olen aikaisemmin toimittanut heille lajiteltua kalaa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun heille meni hoitokalastuksesta lajittelematonta kalaa. Eikä Suomessa ole tietääkseni toista jalostajaa, joka ottaa lajittelematonta vastaan”, Pesonen kertoo.
Jalostajalle matkasi toukokuun loppupuolelle saakka poikkeuksellisesti koko saalis: kaikki jalostuskelpoinen meni säilykkeeksi, lopuista osa päätyi lemmikkipuolelle rehuksi ja osa biokaasuksi. Toukokuun lopulla yhteistyökumppanin jalostuskapasiteetti kuitenkin pääsi täyttymään ja saalista on jouduttu toimittamaan biokaasulaitokselle Juvalle.
”Tarkoitus on, että taas ensi keväänä [yhteistyötä jalostajan kanssa] jatketaan ja otetaan opiksi saaduista kokemuksista. Tänä keväänä toimitimme jalostajalle noin 8 tonnia hoitokalastussaalista”, Salko kertoo. Lisäksi pieni osa saaliista, muutamia satoja kiloja isoja säyneitä ja lahnoja, on mennyt nurmeslaiselle jalostajalle yhteistyössä toisen ammattikalastajan kanssa.
Joroisselän hoitokalastuksen saalistavoite 30 000 kg on jaettu kahdelle vuodelle, josta kuluvan kevään tavoite on 20 tonnia. Toukokuun loppuun mennessä punnittua kalaa oli kertynyt 9 tonnia. Hoitokalastusta jatketaan niin kauan kuin särkikaloja menee rysiin. Hoitokalastuksen tuloksia myös seurataan.
”Hoitokalastuksen vaikutuksia Joroisselällä on seurattu koekalastuksilla ja muun muassa kalastorakenteen on todettu parantuneet hoitopyynnin myötä,” arvioi Pohjois-Savon ELY-keskuksen johtava vesienhoidon asiantuntija Veli-Matti Vallinkoski.
Paljo-järven pienemmät saaliit ukrainalaisten pakolaisten auttamiseksi
Viimeisimmissä tutkimustuloksissa Paljo-järven tila on arvioitu välttäväksi. Muita samassa luokassa olevia järviä ei ole Virtasalmi-Joroinen kalatalousalueella. Järveen on tehty kuhaistutuksia petokalakannan monipuolistamiseksi jo aikaisemmin. Istutukset lopetettiin vuonna 2016, kun kuhan havaittiin lisääntyvän järvessä luontaisesti.
Paljo-järven kunnostushankkeessa hoitokalastuksen saalistavoite on 6 000 kg, mutta järven kunnostushankkeen yhteyshenkilö, Virtasalmi-Joroinen Kalatalousalueen hallituksen puheenjohtaja Viljo Savolainen sanoo, ettei tuohon tavoitteeseen päästä:
”Meillä on huonot kokemukset kevätpyynnistä, vaikka Paljolla hoitokalastetaan niin keväällä kuin syksylläkin. Paras syksy on ollut 3 000 kg.”
Pieniä kertasaaliita ei ole mahdollista saada jalostukseen, mutta Paljon saaliin hyödyntämisessä on lähdetty liikkeelle toisesta näkökulmasta; ukrainalaispakolaisten auttamisesta Varkauden SPR:n kautta. Lisäksi yhteistyökumppaneiksi saaliin hyötykäyttöön ovat lähteneet myös paikalliset mansikkatilat, joilla työskentelee paljon ukrainalaisia.
”Se, mitä tulee, pyritään saamaan ihmisten ravinnoksi. Tämä ukrainalaisten auttaminen on nyt aktiivista toimintaa”, Savolainen kertoo.
Järvikunnostushankkeet vaativat yhteistyötä
Hoitokalastus on vain yksi osa järvikunnostushankkeita, joita toteutetaan paikallisesti pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Risto Salko arvioi, että Joroisselällä hoitokalastus tuottaa tulosta:
”Selvästi siitä on hyötyä. Täytyy seurata kalaston rakennetta ja ei kannata suin päin lähteä tekemään. On järviä, joissa särkiä ei ole yhtään liikaa ja petokalojen määrä on sellainen, että ne hoitavat hoitokalastuksen.”
Myös Joroisselän kalastajat ovat tyytyväisiä: vesi on paikallisten kalamiesten puheissa aavistuksen puhtaampaa ja isot ahvenet ja kuhat ovat runsastuneet. Niin Joroisselän kuin Paljonkin hankkeissa pyritään kalakannan parantamiseen ja fosforikuormituksen vähentämiseen, jotta rehevöityminen pysähtyy ja järven ekologinen tila paranee. Samalla järvien kalataloudellinen arvo paranee.
”Toimenpiteitä kannattaa jatkaa ja on yhtä sun toista, mitä täytyy vielä tehdä. Hoitokalastus on vain yksi niistä. Yhteistyö vesiensuojeluyhdistyksen kanssa on tässä hyvänä tukena. Näyttää myös siltä, että kun yhdistyksen kokoama aineisto on hankehakemuksessa mukana, se auttaa päätöksentekijöitä – helpommin saadaan myönteinen päätös”, Salko tiivistää yhteistyön tärkeyden.
Joroisselän ja Paljon kunnostushankkeisiin on haettu ja saatu ympäristöministeriön rahoitusta Pohjois-Savon ELY-keskukselta. Molemmissa hankkeissa tuettu osuus on 50% kustannusarviosta ja loppu koostuu hankkeen omasta rahoituksesta sekä talkootyöstä.
Tässä juttusarjassa esitellään Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry:n yhteistyön kautta toteutukseen edenneitä vesistökunnostushankkeita. Yhteistyömalli tarjoaa hanketoimijoille apua muun muassa hankkeiden käynnistämiseen, toimenpiteiden valintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyvissä asioissa. Yhteistyö mahdollistaa nykyistä tehokkaamman kunnostustarpeen selvittelyn ja kehittämisen hankkeeksi. Hanketoimijoille apu on maksutonta, sillä edistämistyö on rahoitettu ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmasta.