Luvejoen ja Rotimojoen uhanalaisen, perimältään arvokkaan taimenen elinkierto halutaan turvata kutupaikkoja kunnostamalla osakaskuntien talkooväen ja OLVI-säätiöltä saadun apurahan turvin. Herkkien ja pitkälti luonnontilaisten koskien kunnostusta on toteutettu pieteetillä, kuunnellen tarkalla korvalla kunnostusasiantuntijoiden ohjeita.
Ylä-Savon Vieremällä, Kainuun maakuntarajan tuntumassa, ja monen mutkan takana sijaitsee kuvan kauniita harjuja ja pienvesiä pursuava Nissilän kylä. Yläosiltaan melko luonnontilainen Luvejoki on noin 25 km pitkä, latvaosiltaan puroiksi haarautuva joki, jossa on kuusi koskijaksoa. Yläosiltaan joki virtaa Hällämönharju-Valkeiskankaan Natura-alueen läpi, sivuaa Linnaharjun 1E-luokan pohjavesialuetta ja yhtyy lopulta Rotimojokeen.
Pohjois-Savon ELY-keskuksen biologi Ilpo Käkelän mukaan Luvejoen luontaisen taimenkannan alkuperä viittaa Vuoksen vesistön alkuperäiseen kantaan. Täyttä varmuutta alkuperästä ei ole, mutta kanta on elinvoimainen.
”Luvejoki on hyvin tummavetinen ja varsin metsätalousvaikutteinen, mutta jostain syystä taimen on sopeutunut olosuhteisiin perimältään niin, että se on oikeastaan koskialueiden valtalaji. Yksilöt eivät kasva kovin isoiksi ja voi olla, että siinä on sekapopulaatiota vaeltavasta kalasta ja paikallista kantaa, joka elää pääasiassa joessa”, Käkelä kuvailee.
Käkelän mukaan Luvejoessa on muutama koskialue, joissa taimenen poikastuotanto on erittäin hyvällä tasolla, eikä nolla-alueita oikeastaan ole. Epätyypillisesti taimenia esiintyy joessa myös sellaisilla paikoilla, joilla normaalisti taimenia ei havaita, kuten suhteellisen hitaasti virtaavilla aloilla ja rantatörmäiden alla.
Nissilän osakaskunnan vetämän hankkeen tavoitteena on edistää taimenen elinvoimaa vaelluskalavesistöön kuuluvassa Luvejoessa ja Rotimojoessa. Kunnostushankkeessa Nissilän ja Salahmin osakaskuntien talkoolaisia on ohjeistettu toteuttamaan kunnostusta ”vähemmän on enemmän” -periaatteella.
”Toiminta on kutusorien lisäämistä ja hyvin varovasti käsityönä tehtävää kiveämistä. Tarkoituksena on myös seurata taimenkannan kehittymistä”, Käkelä kertoo.
Haasteita taimenen menestymiselle aiheuttaa kuitenkin voimakkaasti kasvanut kanadanmajavakanta. Majavat ovat padonneet koskialueita paikoin altaiksi, jotka muodostavat taimenelle vaellusesteen. Lisäksi vesi palaa uomaan pintavaluntana metsän kautta, mikä heikentää vedenlaatua.
Kutupaikkojen kunnostusta kolmessa koskessa
Kunnostushanke sai alkusysäyksen syksyllä 2022 Luvejoen koskialueiden sähkökoekalastuksesta. Sähkökoekalastus kertoo koealan sen hetkisen poikastiheyden. Kun koeala on kalastettu, kalat lasketaan, mitataan ja punnitaan, minkä jälkeen ne palautetaan elävänä uomaan. Taimenen poikasia havaittiin Luvejoen Myllykoskessa, Pyykoskessa ja Makkolankoskessa.
”Meillä on pieni porukka, mutta tosi sitoutunut”, kertoo Nissilän osakaskunnan puheenjohtaja Jukka Nissinen. ”Kutupaikkojen kunnostustoimet aloitettiin loppukesällä 2023. Kolme koskea käytiin läpi osittain, mutta majavapatojen purku jäi kesken kovien syystulvien takia.”
Nissisen mukaan myös asiantuntija-apua kuultiin herkän kohteen kunnostuksessa tarkalla korvalla. Sähkökoekalastuksen suorittaneen Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n tutkija Miika Sarpakunnaksen ohjeet onkin kirjattu toteutuksesta otettujen kuvien kera selkeäksi raportiksi. Myös Pohjois-Savon ELY-keskuksen Käkelä ja Petri Nieminen olivat mukana opastamassa vapaaehtoisia kunnostuksen aloituksessa Makkolankoskella.
Keskeisenä periaatteena talkoolaiset pitivät sitä, että koskialueisiin kajottiin mahdollisimman vähän konein ja laittein. Kekseliäät talkoolaiset myös säästivät omaa lihastyövoimaa kehittelemällä erilaisia sora- ja kiviaineksen siirtokeinoja jyrkkätörmäisessä maastossa.
”Soraistukset onnistuivat Makkolankoskella mallikkaasti sankoilla ja vaijereilla. Mieheltä toiselle ketjuna olisimme tarvinneet ainakin tuplasti enemmän talkooväkeä”, Nissinen kertoo.
Kutusoran levittämistä Makkolankoskella 18.8.2023. Sorasankot johdettiin rissoilla varustettua vaijeria myöten kipattavaksi kutupaikkoihin. Kuva: Seppo Kajaste.
Pyykosken sähkökoekalastuksessa Sarpakunnas oli havainnut, että liki kaikki taimenet saatiin suojapaikoista, kuten rannan puurydöistä, ja suositteli talkoolaisia muun muassa siirtämään suurempia kiviä uomaan ja pienempiä kiviä rantoihin.
Poikaskivien siirtoa metsätyökoneen pitkällä puomilla suursäkeissä Pyykoskella 15.9.2023. Kuva: Seppo Kajaste.
Lisäksi kiivasvirtainen Myllykoski hyötyisi Sarpakunnaksen mukaan lisäkivistä ja liekopuusta. Kutusoraikosta esiin nouseva taimenen poikanen on makupala isommille kaloille, joten poikaskivikon tarkoitus on luoda suojaisia paikkoja poikasille. Uoman puuaines puolestaan pidättää orgaanista ainesta ja toimii kasvualustana pohjan selkärangattomille, joita poikaset käyttävät ravintonaan.
Myllykoskelle rakennettiin muutamia kutusorakoita ja poikaskivikoita sekä lisättiin isompia suojakiviä ja liekopuuta koskeen 13.9.2023. Kuva: Seppo Kajaste.
Luvejoen koskissa oli kaiken kaikkiaan vähän suuria pintakiviä, jotka luovat asentopaikkoja suuremmille kaloille. Myös liekopuuta koskiin on tarkoitus vielä lisätä.
”Nämä kosket on varmaan miespelissä aikoinaan perattu uittoa varten, joten niissä on vähän suojapaikkoja kaloille. Meille jäi vielä jonkin verran kiviainesta Makkolankoskelle ja tavoitteena on tulevana kesänä jatkaa kosken alaosan kunnostusta, joka jäi viime vuonna kesken”, Nissinen summaa.
Tässä juttusarjassa esitellään Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry:n yhteistyön kautta toteutukseen edenneitä vesistökunnostushankkeita. Yhteistyömalli tarjoaa hanketoimijoille apua muun muassa hankkeiden käynnistämiseen, toimenpiteiden valintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyvissä asioissa. Yhteistyö mahdollistaa nykyistä tehokkaamman kunnostustarpeen selvittelyn ja kehittämisen hankkeeksi. Hanketoimijoille apu on maksutonta, sillä edistämistyö on rahoitettu ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelmasta.
