Liperissä sijaitseva Kuorinka on pitkäviipymäinen, niukkaravinteinen ja erittäin kirkasvetinen järvi, jossa näkösyvyys on jopa yli kymmenen metriä. Järven luontainen pohjaversoiskasvillisuus on monimuotoista ja runsasta. Kuorinka onkin erinomainen esimerkki lajistoltaan arvokkaasta ja hyvässä ekologisessa tilassa olevasta karusta vähähumuksisesta järvestä. Järven tilaa uhkaa kuitenkin laajalti levinnyt kanadanvesirutto.
Kuoringan kotoperäinen vesikasvilajisto on joutunut viime vuosina ahtaalle, sillä samoista elinympäristöistä järven kirkkaissa vesissä kilpailee nyt voimakkaasti leviävä vieraslaji kanadanvesirutto (Elodea canadensis). Laji leviää herkästi pienistäkin kasvin osista uusille alueille.
”Kanadanvesirutto on vallannut Kuoringalla huomattavia alueita ja syrjäyttänyt kasvualueillaan järven kotoperäiset vesikasvit. Torjuntatoimien mitoittamiseksi, vesiruton levinneisyyttä aletaan nyt selvittää kansalaishavainnointia hyödyntäen”, kertoo SKVSY:n hankepäällikkö, biologi Tiina Osmala.
SKVSY on osana Savo-Karjalan vedet ja valuma-alueet -hanketta toteuttanut verkkosivuilleen käyttäjäystävällisen karttapalvelun kanadanvesiruttoesiintymien kartoittamiseksi. Kansalaishavainnot auttavat selvittämään kanadanvesiruttoesiintymien laajuutta ja levinneisyyttä sekä tehostamaan torjuntatoimien kohdentamista.
”Karttapalvelun kautta voi helposti ilmoittaa Kuoringalla tekemistään vesiruttohavainnoista klikkaamalla sijaintia kartalla, syöttämällä koordinaatit tai käyttämällä laitteen paikannustoimintoa”, Osmala kuvailee.
Ilmoitetut havainnot tarkastetaan ennen niiden julkaisua kartalla. Mikäli ilmoittaja on epävarma lajintunnistuksesta, voi hän halutessaan lisätä kartalle aukeavan lomakkeen kautta valokuvan kasvustosta ja antaa lisätietoja havainnosta. Kartalle on mahdollista lisätä tietoa myös torjutusta vesiruttoesiintymästä.
Lisää Kuoringalla havaitsemasi kanadanvesiruttoesiintymät kartalle tai tarkastele muiden tekemiä havaintoja tämän linkin kautta».
Miten kanadanvesiruttoa torjutaan?
Kanadanvesirutto kuuluu kansallisesti haitalliseksi säädettyihin vieraslajeihin. Se kasvaa veden alla ja leviää nopeasti pienistäkin verson kappaleista. Erityisesti rehevissä ja kalkkipitoisissa järvissä se voi muodostaa läpipääsemättömiä kasvustoja, jotka tukahduttavat kotoperäisen kasvillisuuden. Vesiruton torjuntamenetelmäksi suositellaan raivausnuottausta. Niittäminen sen sijaan irrottaa kasvista palasia ja ongelma voi niittämällä jopa pahentua.
”Vesiruttoa on Savo-Karjalan alueella monissa vesistöissä. Pienimuotoista vesiruton poistoa voi tehdä esimerkiksi omassa rannassa poistamalla kasvi kokonaisena ja toistamalla poisto useana vuotena peräkkäin”, toteaa Osmala.
Tärkeää on estää vesiruton leviäminen alueille, joilla kasvia ei vielä esiinny. Kuten rapurutonkin kanssa, pyydysten, veneiden ja välineiden puhtauteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota, kun siirrytään vesistöltä toiselle.
Lisätietoja: Tiina Osmala, hankepäällikkö, tiina.osmala@skvsy.fi, 050 306 2595.
