Kallaveden ekologia

Ekologia:

Kalasto»
Kasviplankton»
Eläinplankton»
Pohjaeläimistö»
Linnusto»
Kasvillisuus»
Ravintoverkko»

Boreaaliset järvet, kuten Kallavesi, sijaitsevat pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja ovat tyypillisesti kylmiä, humuspitoisia ja ravinteiltaan niukkoja. Niitä ympäröivät havumetsät ja suot, mikä vaikuttaa voimakkaasti järvien fysikaaliskemiallisten ominaisuuksien ohella niiden eliöstöön, joka on sopeutunut viileisiin ja karuihin olosuhteisiin. Kalastossa korostuvat lajit kuten ahven, hauki ja siika. Kasviplankton ja eläinplankton elävät vuodenaikaisrytmissä, ja jääpeite muokkaa niiden vuotuisia syklejä. Pitkät talvet jääpeitteineen rajoittavat järven tuotantoa, kun taas kesällä lämpötilakerrostuneisuus ja lyhyt kasvukausi määrittävät ravinteiden kiertoa ja eliöiden aktiivisuutta.

Tämä sivu on toteutettu Kallavesimalli-hankkeessa, joka on Euroopan unionin osarahoittama.

Kalasto

Boreaalisten järvien kalat ovat kylmiin ja lämpötilakerrostuneisiin makean veden elinympäristöihin sopeutuneita vaihtolämpöisiä selkärangallisia. Kalat hengittävät kiduksilla ja niillä on monipuolisia strategioita, jotka mahdollistavat talvesta ja vaihtelevista happioloista selviämisen. Sekä saalistajat että saaliit ovat keskeisissä rooleissa ravintoverkossa vaikuttaen energian virtaukseen ja ravinteiden kiertoon.

Kallaveden kalastoa ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia seurataan koekalastuksilla kalalajien ja kalalajien runsaussuhteiden selvittämiseksi. Kesäkuussa 2024 tehdyissä verkkokoekalastuksissa yleisiä kalalajeja ovat olleet särki, muikku, ahven ja salakka. Järvitaimenta esiintyy Pohjois-Kallavedellä, mutta kanta on pääasiassa istutusten varassa.

Kasviplankton

Kasviplanktonit ovat mikroskooppisia, fotosynteettisiä leviä ja sinibakteereita, jotka muodostavat akvaattisen ravintoverkon perustan tuottamalla orgaanista ainesta ja happea. Kasviplanktonit tarvitsevat kasvuunsa valoa, minkä vuoksi veden värin muutokset vaikuttavat kasviplanktonien kasvuun. Myös muutokset ravinteiden määrässä voivat muuttaa kasviplanktonien lajikoostumusta tai määrää. Kesällä veden ollessa lämpötilakerrostunutta suurin osa kasviplanktoneista on lähellä pintaa olevassa kerroksessa, missä valoa on eniten.

Kasviplanktonien biomassaa on mitattu eri näytteenottopaikoista (Kallavesi 345, 375, 377, 358, 25 ja 405 ja Pohjois-Kallavesi 20). Yleisimmät kasviplanktonluokat vuoden 2022 näytteenotossa olivat piilevät (Diatomophyceae), nielulevät (Cryptophyceae), viherlevät (Chrysophyceae ja Chlorophyceae), sinilevät (Cyanophyceae), siimaeliöt (Dinophyceae) ja limalevät (Raphidophyceae). Biomassat on saatu heinäkuun puolessavälissä otetuista näytteistä yhdistämällä samaan luokkaan tai lahkoon kuuluvien planktonien biomassoja. Kasviplanktonien kokonaisbiomassa vaihtelee suuresti vuosien välillä, minkä lisäksi luokkien välisissä suhteissa on vaihtelua näytteenottopaikkojen välillä.

Eläinplankton

Eläinplanktonit ovat vesiekosysteemien pieniä ja usein mikroskooppisia heterotrofisia eliöitä, jotka käyttävät ravintonaan kasviplanktonia ja muita orgaanisia partikkeleita. Tämän vuoksi ne muodostavat tärkeän linkin alkutuottajien ja korkeampien trofiatasojen kuten kalojen välille.

Tietoja eläinplanktonista on kerätty vähän ja ainoat tuoreet tiedot ovat vuodelta 2019. Tiedot olivat tutkimusalueen segmentistä 2 Säyneensalon näytteenottopaikalta ja segmentistä 5 näytteenottopaikalta Kallavesi 25. Yleisiin lajeihin kuuluvat mm. keijuhankajalkaiset (Calanoida copepoda) ja vesikirput (Daphnia cristata ja Limnosida frontosa). Biomassaltaan suurin on hankajalkaisten osuus molemmilla näytteenottopaikoilla. Säyneensalossa toiseksi suurin on Daphnia-vesikirppujen osuus, ja Kallavesi 25 -näytteenottopisteellä toiseksi suurin osuus biomassasta on Bosmina-vesikirpuilla.

Pohjaeläimistö

Pohjaeläimet elävät vesiekosysteemeissä pohjasedimentissä kierrättäen ravinteita orgaanista ainesta hajottamalla. Ne ovat myös ravintoa kaloille ja muille korkeamman trofiatason eliöille. Tietoja pohjaeläimistöstä on kerätty kolmen vuoden välein täyskierron aikana ennen järven jäätymistä. Biomassaa arvioitiin (g WW/m2) eri näytteenottopaikoista kerättyihin näytteisiin perustuen (Kallavesi 345, 375, 377, 11, 378, 25, 405). Kallavedessä esiintyvät lajit ovat suurimmaksi osin tyypillisiä lievästi reheville ja reheville järville. Lajeista suurin osa oli hyönteisiä (Chironomidae ja Chaoboridae) ja simpukoita (Mussel ja Sphaeriid).

Linnusto

Saaret ovat tärkeitä linnustolle, ja erityisesti Kallaveden keskiosan pääosin rakentamattomat Natura 2000 alueeseen kuuluvat saaret tarjoavat pesintäpaikkoja linnuille. Linnusto onkin ollut syynä noin 44 km² kokoisen alueen suojelemiseen. Lajeihin kuuluvat mm. pyy, kalatiira, selkälokki ja kuikka. Kallavesi on yksi Pohjois-Savon merkittävimmistä järvistä selkälokin ja kuikan pesinnälle, minkä lisäksi järvellä pesii useita kalasääskipareja.

Asutuksen laajenemisella Kallaveden rannoilla on ollut epäsuoria vaikutuksia ainakin kuikkaan. Suurin osa muutoksista on kuitenkin tapahtunut rannoilla, jotka eivät ole tärkeitä pesinnälle ja Etelä-Kallaveden kuikkakanta onkin runsastunut vuosien 1980–2020 välillä rakentamisesta huolimatta.  Myös kalasääskien määrä on myös nykyisin suurempi. Uhanalaisuuden syihin kuuluvat maankäytön muutokset, häirintä, ilmastonmuutos ja vieraiden lajien aiheuttamat uhat. Linnuista ainoa raportoitu vieraslaji on kanadanhanhi.

Kasvillisuus

Keski-Kallavesi on järviruokotyyppiä ja saarten rannat ovat pääosin kivikkoisia ja kallioisia. Yleisiä lajeja ovat mm. sarat, järviruoko, järvikorte ja ahvenvita. Vesikasvillisuutta on poistettu eri puolilla Kallavettä niitoissa. Paikoin kasvillisuus on runsasta ja haittaa virkistyskäyttöä esimerkiksi Hautosaaren ja Iivarinsalon rannoilla.

Kallaveden kasvillisuudesta on tehty 2000-luvun alussa selvitys, jonka mukaan järven niukkaravinteisuudesta kertovat lajit ovat vähentyneet ja lievästi rehevälle järvelle tyypilliset lajit ovat yleistyneet 1930-luvun lopun jälkeen. Niukkaravinteisuudesta eli oligotrofiasta kertovien lajien määrä oli puolittunut 1930–2000-lukujen välissä. Muutos on suurempi Kallaveden pohjoisosissa ja pienenee eteläisiin osiin siirryttäessä.

Ravintoverkko

Ravintoverkko kuvaa energian virtaamista ekosysteemissä. Se edustaa boreaalisten järvien monimutkaisia saalis-peto-suhteita ja yhdistää alkutuottajat, kuten kasviplanktonit ja makrofyytit kuluttajiin, joihin kuuluvat eläinplanktonit, pohjaeläimistö ja kalat. Energia ja ravinteet kulkeutuvat tasolta toiselle saalistajien ja hajottajien ylläpitäessä ekosysteemin tasapainoa ja kierrättäessä orgaanista ainesta eivätkä yksittäiset lajit pääse runsastumaan saalis-petosuhteiden ollessa tasapainossa. Ravintoverkko voi häiriintyä esimerkiksi ihmistoiminnan aiheuttaessa lajin tai lajien ylikuolleisuutta tai liiallista rehevyyttä, tai vieraslajin vallatessa luontaisten lajien paikan ravintoverkossa. Ravintoverkko koostuu useista toisiinsa linkittyneistä ravintoketjuista.

Ravintoverkolla ja sen tasapainolla on vaikutusta ekosysteemin toimintaa ja vesistön tilaan, ja päinvastoin. Särkikalat käyttävät osittain samaa ravintoa joidenkin vesilintulajien kanssa. Rehevöityneissä järvissä särkikalojen osuus kasvaa, mikä vähentää vesilinnuilla ravinnoksi sopivien pohjaeläinten määrää, ja voi siten vähentää myös vesilintujen määrää. Särkikaloja ravintonaan käyttävien vesilintujen määrää voi sen sijaan kasvaa.

Kallavedellä kasviplanktonin määrä on kasvanut, josta ei-syötävän kasviplanktonin osuus on kasvanut suhteessa syötävään kasviplanktoniin. Tällä voi olla negatiivinen vaikutus eläinplanktonien määrään ja niiden lajikoostumukseen. Kasviplanktonin runsastuminen ilman ravinnekuormituksen kasvamista viittaa todennäköisesti kasviplanktoniin kohdistuvan säätelyn heikentymiseen ravintoverkon ylemmiltä trofiatasoilla.

 

Tämä sivu on toteutettu Kallavesimalli-hankkeessa, joka on Euroopan unionin osarahoittama.